Työsopimuslaki muuttuu, valmistaudu uudistamaan kilpailukieltosopimukset

Lakiluonnos kilpailukieltosopimuksia koskevien sääntöjen uudistamiseksi on valmistunut. Hankkeen tavoitteena on rajoittaa kilpailukieltosopimusten käyttöä asettamalla työnantajille velvollisuus maksaa korvaus kaikista kilpailukieltosopimuksista. Keskustelu kilpailukieltosopimusten hyödyistä ja haitoista käy kiivaana ja lakimuutokset tulevat todennäköisesti voimaan pikaisesti vuoden 2021 alusta lukien. Nyt on korkea aika hankkiutua eroon tarpeettomista kilpailukieltosopimuksista.

Kilpailukieltosopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joilla työsuhteen päättymisen jälkeen rajoitetaan työntekijän oikeutta tehdä uutta työsopimusta toisen työnantajan kanssa, harjoittaa ammattia tai osallistua yritystoimintaan.

Nykylainsäädännön mukaan ainoastaan yli kuuden kuukauden kilpailukieltosopimuksiin liittyy kohtuullisen korvauksen maksuvelvollisuus. Uuden lakiluonnoksen mukaan kilpailukieltosopimuksesta olisi aina maksettava työntekijälle palkasta ja kilpailukiellon pituudesta riippuva prosenttiperusteinen korvaus. Enintään kuuden kuukauden rajoitusajasta korvausta olisi maksettava 40 prosenttia ja yli kuuden kuukauden rajoitusajasta 60 prosenttia tavanomaisesta palkasta. Uudistuksen jälkeenkin kilpailukielto saisi kestää enintään yhden vuoden.

Nykylaissa ei ole säädetty korvauksen maksamisajankohdasta. Uuden lakiluonnoksen mukaan maksamisajankohdasta säädettäisiin, jotta vältettäisiin maksamiseen liittyvät epäselvät ja riitaiset tilanteet. Korvaus olisi maksettava kilpailukiellon aikana aikaisempia palkanmaksupäiviä noudattaen. Uutta olisi myös työnantajan oikeus irtisanoa jo tehty kilpailukieltosopimus. Työnantaja voisi työsuhteen aikana irtisanoa kilpailukieltosopimuksen vähintään kilpailukiellon pituista irtisanomisaikaa noudattaen.

Vuoden siirtymäajan kuluttua korvausvelvollisuus koskisi myös ennen lakimuutoksen voimaantuloa tehtyjä kilpailukieltosopimuksia.

Nykyisin kilpailukieltosopimus voidaan solmia vain erityisen painavasta syystä ja yleensä enintään puoleksi vuodeksi. Jotta kilpailukielto olisi pätevä, vaaditaan tähän erityisen painava syy sekä kilpailukieltoehdosta sovittaessa että työsuhdetta päätettäessä.

Koska työnantajilla ei ole ollut mitään riskiä siitä, että ilman erityisen painavaa syytä tehdyt kilpailukieltosopimukset voitaisiin julistaa mitättömiksi, ei erityisen painavan syyn vaatimus ole täysin turvannut työmarkkinoiden toimivuutta ja joustavuutta. Työsopimuksiin on saatettu ottaa kilpailua rajoittavia ehtoja rutiininomaisesti ja ikään kuin varmuuden vuoksi vakioehtoina. Työvoiman saatavuuden on katsottu kärsineen tästä, sillä työntekijät eivät uskalla vaihtaa työpaikkaa, koska joutuvat kantamaan riskin kiellon pätevyydestä. Kilpailukiellon käyttöä tulisikin aina harkita tapauskohtaisesti ja ottaa huomioon yrityksen toiminnan laatu ja kilpailunäkökohdat ja työntekijän asema, tehtävät sekä haltuunsa saama tieto.

Jatkossa työntekijä saisi aina työnantajalta korvauksen kilpailukieltoajalta. Lisäksi työntekijälle kilpailukiellosta aiheutuvaa haittaa lieventää se, ettei maksettavaa korvausta jaksoteta ja huomioida ansiopäivärahaa laskettaessa, ellei kilpailukieltosopimusta ole tehty työttömyysturvalain säännösten kiertämiseksi.

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kilpailukieltoja koskevaa sääntelyä on päivitetty lähivuosina, mutta Suomessa ei ole tehty vastaavia uudistuksia viimeisen 20 vuoden aikana. Vaikka lakiluonnoksessa on yhtäläisyyksiä muiden Pohjoismaiden sääntöihin, uudet kilpailukieltoa koskevat säännöt ovat edelleen jäämässä Suomessa työnantajille vähemmän velvoitteita asettaviksi.

Kilpailukieltojärjestelmiä vertailtaessa selviää, että korvaus kilpailukieltojen sidonnaisuusajalta on Pohjoismaissa Suomea lukuun ottamatta yleisimmin vähintään 60 prosenttia ja enintään 100 prosenttia palkasta. Norjassa ja Tanskassa on lisäksi erikseen säännelty asiakkaiden houkuttelukiellosta ja yritysten välisestä rekrytointikiellosta.

Uudistus ei koske yrityskauppasopimuksiin tavallisesti sisällytettäviä kilpailukieltoja, joiden tarkoituksena on varmistaa yrityskaupan kohteen arvon täysimääräinen siirtyminen ostajalle. Yrityskauppasopimukseen sisällytettävää kilpailukieltoa arvioidaan kilpailuoikeuden sekä mahdollisesti myös työoikeuden sääntöjen perusteella, vaikka siinä sovittaisiin kilpailukiellosta kohdehenkilöidenkin osalta.

Euroopan komissio on antanut ns. liitännäisrajoitustiedonannon, jossa määritellään tarkemmin, milloin yrityskauppasopimukseen sisällytettyä kilpailukieltoehtoa voidaan pitää sallittuna sen keston, asiallisen ja alueellisen laajuuden ja kohdehenkilöiden osalta.

Myyjän toimintaa on saatettu rajoittaa usealla eri kilpailukiellolla, joihin sovelletaan eri sääntöjä rinnakkain. Työ- ja yrityskauppasopimusten lisäksi myyjän on huomioitava esimerkiksi osakassopimuksen mahdollinen kilpailukielto.

Ehdotetut lakimuutokset koskevat vuoden siirtymäajan jälkeen kaikkia kilpailukieltosopimuksia. Sen vuoksi myös nykyiset kilpailukieltosopimukset tulisi käydä läpi sekä tarvittaessa neuvotella niihin muutokset. Käy läpi vähintään seuraavat asiat:

Miksi, miten ja milloin kilpailukieltosopimuksia tulisi jatkossa käyttää?
– Missä henkilöryhmissä, kuinka laajoina ja miten pitkinä kilpailukieltoehtoja tulisi käyttää?
– Onko kilpailukieltoehtojen käyttämiseen erityisen painavia syitä ja onko käyttämisen kustannukset huomioitu?
– Ovatko kilpailukieltojen käytölle asetetut tavoitteet saavutettavissa vaihtoehtoisilla keinoilla mahdollisesti tehokkaammin tai halvemmin?

Tarvitseeko nykyisiä kilpailukieltosopimuksia muuttaa?
– Miten ja kenen kanssa muutokset voidaan neuvotella?

Miten muutokset saatetaan voimaan ja paljonko voimaan saattamiseen tulisi varata aikaa?

Osataanko kilpailukieltosopimuksista maksettavat korvaukset käsitellä palkanlaskennassa oikein?

Keskeistä on kysyä, miksi kilpailua rajoitetaan. Saavutetaanko kilpailunrajoituksella hyötyjä, jotka vaikuttavuudeltaan ylittävät käytön kustannukset? Korvausvelvollisuuden ulottaminen kaikkiin kilpailukieltosopimuksiin edellyttää sopimusten rutiininomaisesta käytöstä luopumista. Jatkossakin kilpailukieltosopimuksia on syytä käyttää silloin, kun esimerkiksi työntekijän asema ja tehtävät, yrityksen toiminnan laatu, liikesalaisuuksien säilyttäminen tai työntekijälle järjestetty erityiskoulutus sitä edellyttää. Kilpailukieltosopimuksille tulee lisäksi aina olla laissa määritetty erityisen painava syy. Kustannusten välttämiseksi tarvittaviin muutoksiin tulisi ryhtyä hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta.