Vetyvallankumouksen kynnyksellä – pysyykö regulaatio mukana?

Euroopassa ja muualla maailmassa etsitään jatkuvasti uusia keinoja rajoittaa CO-päästöjä ja sitä kautta hillitä ilmastonmuutosta. Samalla halutaan turvata energian saatavuus ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Vetytalous nähdään yhtenä merkittävänä työkaluna tässä massiivisessa projektissa. Vedyn merkitys ja potentiaali on tiedostettu jo pitkään, mutta viime aikoina ollaan vihdoin näkemässä tuloksia käytännön tasolla. Vedyn edut polttoaineena perustuvat sen päästöttömyyteen – puhtaan vedyn polttamisessa ei vapaudu CO:ta – ja toisaalta sen tarjoamiin mahdollisuuksiin toimia energian varastona ja siirtäjänä. Energian lisäksi vedyllä on monia erilaisia käyttötarkoituksia teollisuudessa, kuten teräksen ja erilaisten kemikaalien tuotanto.

Vetytalouden esiinmarssin edessä on erilaisia teknologisia ja kaupallisia haasteita, mutta myös juridisia ongelmia ja sääntelytarpeita. Mistä kulmista asiaa tulisi siis tarkastella?

EU:n komission vetystrategian viittaaman ennusteen mukaan vedyllä voitaisiin tuottaa 24 % maailman energiasta vuonna 2050. Komissio arvioi siihen mennessä tehtävien vetytalouden investointien nousevan 470 miljardiin euroon. Vuonna 2019 vetyä tuottavien elektrolyysereiden kapasiteetti moninkertaistui globaalilla tasolla, ja kasvun odotetaan jatkuvan. EU:n tavoitteena on lisätä uusituvan energian elektrolyysereiden kapasiteettia 6 GW:lla vuoteen 2024 mennessä ja 40 GW:llä vuoteen 2030 mennessä. Kaiken kaikkiaan vedyn tuotantokustannusten odotetaan laskevan noin 50 %:lla tämän vuosikymmenen aikana.

Vety soveltuu erityisen hyvin liikenteen polttoaineeksi, joko raaka-aineena ”sähköpolttoaineille”, kuten metaanille tai synteettiselle bensiinille ja dieselille, tai sitä voidaan käyttää sellaisenaan polttokennon energialähteenä. Teollisuudessa moniin erilaisiin tarkoituksiin käytettävää vetyä valmistetaan tällä hetkellä pääasiassa fossiilisilla polttoaineilla, joten vedyn valmistaminen elektrolyysillä uusiutuvaa sähköä käyttäen pitää sisällään merkittävän potentiaalin CO-päästöjen vähentämiseksi.

Elektrolyysissä, eli tuotettaessa vetyä vedestä sähkövirran avulla, vedyn, tai vedyn kautta valmistetun muun synteettisen polttoaineen, luokittelu ja kohtelu uusiutuvana energianlähteenä riippuu ennen kaikkea käytetyn sähkön alkuperästä. Jos kaikki käytettävä sähkö toimitetaan suoraan fyysisesti elektrolyyseriä varten rakennetuista uusiutuvan energian voimaloista, kuten tuulivoimapuistosta tai aurinkovoimalasta, asia on periaatteessa yksinkertainen. Jos taas vedyn tuotantolaitos, tai tuotantolaitos ja voimalaitos yhdessä, ovat yhteydessä yleiseen sähköverkkoon, uusiutuvuuden määrittely on vaikeampaa, ja vaatii oikeudellisia määrittelyjä ja sääntöjä.

Suomen kansallinen päästövähennystavoite ns. taakanjakosektorilla, eli liikenteessä, maataloudessa, rakennusalalla ja jätehuollossa, on -39 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Liikenteen kansalliseksi vähennystavoitteeksi on asetettu -50 %. Suomen keino vähennystavoitteiden saavuttamiseksi on ollut jakeluvelvoite, jota ollaan nyt laajentamassa biopolttoaineista edellä kuvattuihin sähköpolttoaineisiin. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on joulukuussa 2020 pyytänyt lausuntoa tätä koskevista lakiluonnoksista. Jakeluvelvoitteessa määritetään, kuinka suuren osuuden myydystä polttoaineesta täytyy olla uusiutuvaa. Osuus on nousemassa vuoteen 2029 mennessä nykyiseltä 20 prosentin tasolta 30 prosenttiin.

Jakeluvelvoitteen tarkoittaman polttoaineen täytyy olla uusiutuvaa EU:n uusiutuvan energian direktiivin (RED II) tarkoittamalla tavalla. Tarkemmat säännöt sähköpolttoaineiden uusiutuvuudesta kuitenkin puuttuvat vielä. RED II -direktiivin mukaan sähkö, joka saadaan suoraan uusiutuvista energialähteistä sähköä tuottavasta laitoksesta, voidaan laskea kokonaisuudessaan uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi sähköksi sähköpolttoaineiden tuotannossa edellyttäen, että

Verkosta otettu sähkö voidaan kokonaisuudessaan laskea uusiutuvaksi edellyttäen, että se on tuotettu yksinomaan uusiutuvista energialähteistä ja uusiutuvat ominaisuudet ja kaikki muut asianmukaiset kriteerit on osoitettu ja on varmistettu, että tämän sähkön uusiutuvista ominaisuuksista voidaan hyötyä vain kerran ja vain yhdellä loppukäytön alalla.

Edellä mainitut vaatimukset edellyttävät siis uusiutuvalta sähköltä ”uutuutta” tai ”lisäisyyttä” (additionality), eli sähköpolttoaineen valmistuksessa on käytettävä aidosti ja suoraan uusiutuvaa sähköä, ja tämän sähköntuotantokapasiteetin on oltava ylimääräistä siinä mielessä, ettei sitä olisi rakennettu ilman kyseistä sähköpolttoainetuotantoa. Sähköpolttoaineiden tuotannon on siis aidosti lisättävä uuden uusiutuvan sähkön määrää. EU:n komissio tulee antamaan tarkentavat delegoidut säädökset yllä mainituista uusiutuvaa sähköä koskevista vaatimuksista viimeistään tämän vuoden loppuun mennessä, minkä vuoksi TEM:n luonnoksessa sähköpolttoaineiden ehdotetaan tulevan jakeluvelvoitteen piiriin vasta 1.1.2023 alkaen.

Vetyä sellaisenaan ei ehdoteta lisättäväksi jakeluvelvoitteen piiriin, koska vedyn ajoneuvokalusto ja infrastruktuuri ovat vielä kehityksen alkuvaiheessa. Tulevaisuus näyttää, millä muilla keinoilla vedyn käyttöä liikenteen polttoaineena tullaan edistämään, ja millä tavalla tullaan erottelemaan uusiutuvalla sähköllä tuotettu vety muusta vedystä.

Riippumatta delegoitujen säännösten tarkemmista menetelmistä ja yksityiskohdista, jo nyt voidaan investointeja harkittaessa kiinnittää huomiota direktiivin sanamuotoon. Voidaan hyvin arvioida, että esim. verkosta irti olevan tuulipuiston investointi ja käyttäminen suoraan sähköpolttoaineen valmistuksessa tulee täyttämään direktiivin vaatimukset ja siten soveltumaan jakeluvelvoitteen piiriin. Suurimmat epävarmuudet tulevat luultavimmin liittymään tilanteisiin, joissa sähköä toimitetaan kokonaan tai osittain verkosta. Vaikka sähkö ei tulisikaan suoraan uusiutuvan energian tuotannon liitännästä ja sen myötä sitä ei katsottaisi kokonaan uusiutuvaksi, voidaan sähköä kuitenkin pitää osaksi uusiutuvana. Direktiivin mukaan tällöin uusiutuvan energian osuuden määrittämisessä on käytettävä uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön keskimääräistä osuutta tuotantomaassa, mitattuna kaksi vuotta ennen kyseistä vuotta. Uusiutuvien osuus Suomen sähkön tuotannossa on tällä hetkellä noin 50 %.

Edellä kuvattujen uusiutuvan vedyn kriteerien täyttäminen mahdollistaa erilaisten julkisten tuki- ja rahoitusmekanismien käytön.

EU:n Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (European Green Deal) sisältämän ”oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin” rahoitustuen avulla aiotaan kaudella 2021-2017 saada käyttöön vähintään 150 miljardia euroa niillä alueilla, joilla vihreään talouteen siirtymisen sosioekonomiset vaikutukset ovat suurimmat.

Myös COVID-19:n aiheuttaman taloustaantuman kääntämiseksi rakennetun EU:n elpymisrahaston toivotaan vauhdittavan vetyinvestointeja. Hydrogen Europe -toimialajärjestö on analysoinut elpymisrahaston ehtoja, ja järjestön mukaan juuri vety tulee olemaan yksi elpymisrahastosta rahoitusta saavista avainsektoreista. 750 miljardin euron suuruisesta Next Generation EU -rahoitusinstrumentista pääosan muodostaa elpymis- ja palautumistukiväline, joka sisältää lainoja ja avustuksia EU-maiden toteuttamien uudistusten ja investointien tukemiseksi. Jäsenmaat laativat omat kansalliset elpymis- ja palautumissuunnitelmansa komission hyväksyttäväksi.

Vetyhankkeet istuvat hyvin elpymis- ja palautumistukivälineen kriteereihin, ja hankkeiden toteutuminen riippuukin ennen kaikkea siitä, sisältyykö vety kansallisiin suunnitelmiin. Suomen alustava suunnitelma on valmistumassa alkuvuonna 2021, ja lopullinen ohjelma tulee toimittaa EU:n komissiolle huhtikuun 2021 loppuun mennessä. Suomen suunnitelma on laadittu ns. Suomen kestävän kasvun ohjelmassa, josta valtioneuvosto antoi selonteon eduskunnalle marraskuussa 2020. Vedyn merkitys fossiilisten polttoaineiden korvaajana on tiedostettu ohjelmassa osana vihreää ja digitaalista siirtymää tukevia teollisuuden uudistuksia ja investointeja.

Yritykset pystyvät hyötymään elpymis- ja palautumistukivälineestä esimerkiksi osallistumalla käynnistyviin vety-IPCEI:hin (Important Project of Common European Interest), jonka puitteissa jäsenvaltioiden on mahdollista rahoittaa EU-tasolla strategisiksi määritellyn arvoketjun hankkeita normaaleista valtiontukisäännöistä poiketen.

Ylipäänsä vetyhankkeita harkitsevien yritysten kannattaa seurata aktiivisesti vedyn uusiutuvuuden ja lisäisyyden kriteereistä käytävää EU-tason keskustelua ja valmistelua sekä EU:n European Green Dealista ja EU:n elpymisrahastosta johdettavia tuki- ja rahoitusohjelmia.

Jos yllä esitetyt näkökulmat herättävät kysymyksiä tai haluat muuten keskustella teemasta, energiaan, projekteihin ja ympäristöoikeuteen erikoistuneet asiantuntijamme keskustelevat mielellään kanssanne.