Mitä yrityssaneerauksessa oikeasti tapahtuu?

Tiesitkö, että Suomessa yli 60 % yrityssaneeraushakemuksista tehdään vastatoimena velkojan konkurssihakemukselle ilman kunnollista ennakkovalmistautumista tai ymmärrystä saneerausmenettelyn haasteista ja mahdollisuuksista? Tästä syystä haluaisin nostaa esiin kolme taloudellisilta vaikutuksiltaan tärkeää asiaa suomalaisessa saneerausmenettelyssä:

Saneerausmenettelyn aloittaminen mahdollistaa kaikkien hakemuksen jättöpäivään mennessä aiheutuneiden velkojen uudelleenjärjestelyn saneerausohjelman avulla. Kaikki tämän jälkeen syntyvät uudet velat on maksettava eräpäivinään sillä uhalla, että saneerausmenettely on keskeytettävä ja yhtiö asetettava konkurssiin.

Mikäli myyntisaatavia ei ole faktoroitu niin yrityksen kassa-asema yleensä paranee vanhojen velkojen ollessa jäädytettynä ja myyntisaatavien/-tulojen kertyessä kassaan. Toisaalta yhtiön tavaran- ja palveluiden toimittajat siirtyvät vaatimaan ennakkomaksuja ja yhtiön rahoitus- ja takauslimiitit sulkeutuvat eivätkä luottovakuuttajat enää vakuuta yhtiön ostovelkoja toimittajille. Uutta pankkirahoitusta on lähes mahdotonta saada, koska pankkien vakavaraisuussääntely ei tunnista uuden velan parempaa etusija-asemaa.

Erittäin usein sellaiset saneerausmenettelyt, joihin on ajauduttu valmistautumattomina ja liian myöhäisessä vaiheessa talousvaikeuksien ilmenemisestä, keskeytyvät kassan ehtymisen vuoksi.

Saneerausmenettelyssä oleva yritys voi irtisanoa pitkäaikaiset vuokra- ja vuokrausluottosopimuksensa päättymään kahden kuukauden irtisanomisajalla. Tällöin kohtuullinen korvaus sopimusten päättämisestä katsotaan olevan saneerausohjelmalla järjesteltävää vanhaa velkaa. Erityisesti retail-toiminnassa tämä mahdollistaa kannattamattomien kauppapaikkojen sulkemisen pitkäaikaista vuokrasopimuksista huolimatta, ja usein vuokranantajat ovat valmiita vuokranalennuksiin irtisanomisen välttääkseen.

Toisin kuin joissakin muissa maissa, suomalainen sääntely ei anna saneerausmenettelyssä mahdollisuutta valita täysin vapaasti, mitä tekemistään sopimuksista yritys noudattaa jatkossa. Saneerauksessa oleva yhtiö voi irtautua edellä mainittujen vuokrasopimusten lisäksi vain perusliiketoimintansa ulkopuolisista epätavanomaisista sopimuksista.

Työsopimukset voidaan työsuhteen kestosta riippumatta päättää kahden kuukauden irtisanomisajalla. Toisaalta työntekijät voivat irtisanoa työsuhteensa kahden viikon irtisanomisajalla. Tämä johtaa usein siihen, että head hunterit ”metsästävät” määrätietoisesti yhtiön parhaita työntekijöitä, joiden usko yhtiön tulevaisuuteen saattaa horjua saneerausmenettelyn takia. Lisäjoustoa tuo myös yhteistoimintaneuvotteluiden vähimmäisajan supistuminen saneerausmenettelyssä kahteen viikkoon.

Keskellä 1990-luvun lamaa tuli voimaan yrityssaneeraussääntelyn ”lahja” suomalaisille yrittäjille – etuoikeutettu asema saneerausmenettelyssä. Tämä järjestys poikkeaa selkeästi residuaalipääomaa edustavan osakepääoman normaalista maksunsaantijärjestyksestä.

Joten jos normaaliehtoista velkaa leikataan eurosenttikin, saneerausohjelmassa ei voida osoittaa mitään suorituksia toissijaisille pääomalaina- ja hybrilainasaataville. Tämän lisäksi osakepääomaan/-omistukseen ei pystytä puuttumaan ilman omistajien suostumusta. Yrityssaneerauslakimme ei siis institutionaalisten sijoittajien ja muiden merkittävien velkojatahojen toistuvista vaatimuksista huolimatta tunne sellaista velkajärjestelykeinoa, jossa velka konvertoidaan osakepääomaksi.

Saneerausohjelman aikana osakkeenomistajille ei voida jakaa osinkoja. Jos yhtiö kuitenkin onnistuu suorittamaan saneerausohjelman mukaiset määrältään leikatut ja/tai maksuaikataulultaan muutetut saneerausvelkansa, saneerausohjelma päättyy, yhtiö vapautuu voitonjakokiellosta ja osakeomistuksen arvo nousee merkittävästi. Kun velkaa ei yleensä edellä mainituista syistä ole konvertoitu osakkeiksi, tämä lisäarvo jää kokonaisuudessaan saneerausmenettelyn alkuhetken mukaisille osakkeenomistajille.

Lain lähtökohta on kaikkien saneerausvelkojen poismaksaminen ohjelman aikana. Parhaimmillaan yhtiö saattaa tämän vuoksi olla lähes velaton saneerausohjelman päättyessä ja osakeomistuksen arvo vastaavasti sitäkin suurempi.

Turhan usein yrityssaneeraus käsittää pelkän velkojen osittaisen leikkauksen ilman liiketaloudellisia saneeraustoimia, jotka muuttaisivat yhtiön liiketoiminnan käyttökatetasolla riittävän positiiviseksi. Saneerausohjelmaa ei myöskään voida vahvistaa, jollei se tarjoa velkojille parempaa suoritusta kuin mitä konkurssi toisi. Lisäksi velkojat voivat saneerausohjelman hyväksymisen vastineena edellyttää epärealistisen suuria maksusuorituksia verrattuna yhtiön todelliseen ansaintapotentiaaliin ja/tai saneerausohjelma on laadittu liian joustamattomaksi liiketoiminnan riskeihin nähden. Näistä syistä seurauksena on valitettavan usein yhtiön epäonnistuminen saneerausohjelman toteuttamisessa ja konkurssi.

Saneerausmenettelyyn on syytä valmistautua neuvonantajien kanssa etukäteen huolella. Usein tämä tarkoittaa sitä, että saneerausmenettelyyn hakeutumista on syytä valmistella samaan aikaan (Plan B) kun yhtiö käy neuvotteluita lisärahoituksen tai uuden osakepääoman saamisesta tai transformatiivisesta yritysjärjestelystä. Saneerausmenettelyyn ei siis kannata ajautua tyhjällä kassalla siinä vaiheessa, kun muut neuvotteluyritykset ovat päättyneet tuloksettomina.

Jos ylläesitetyt näkökulmat herättävät kysymyksiä tai haluat muutoin keskustella aiheesta, Boreniuksen Restructuring & Insolvency -tiimi avaa aihetta mielellään lisää.