Kestävyysraportointi, kaksoisolennaisuus ja viherväittämät – kestävyysmurros asettaa uusia vaatimuksia yhä useammalle yritykselle

Kestävyystietojen raportointi muuttuu merkittävästi seuraavien vuosien aikana. Euroopan komissio on antanut kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD), jota Suomikin nyt parhaillaan implementoi omaan lainsäädäntöönsä. Direktiivi on jatkumoa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa annetulle sääntelylle ja terävöittää muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevan direktiivin (Non-Financial Reporting Directive) alla alkanutta raportointia.

Sääntely tulee voimaan asteittain. Vuoden 2024 alusta velvoite koskee yleisen edun kannalta merkittäviä suuryrityksiä, joiden ensimmäiset kestävyysraportit tulee julkaista vuoden 2025 tilinpäätöksen yhteydessä.

Yleisen edun kannalta merkittäviä suuryrityksiä ovat yritykset, joiden arvopaperit ovat listattuna säännellyllä markkinalla, luottolaitokset ja vakuutusyhtiöt. Suuryrityksen määritelmä tulee kirjanpitolaista, ja sillä tarkoitetaan yritystä,

Sitä, onko yritys kirjanpitolaissa tarkoitettu suuryritys, tarkastellaan kahden viime tilinpäätöksen lukujen valossa.

Kestävyysraportointidirektiivin ensimmäinen aalto koskee siis yrityksiä, jotka ovat olleet raportointivelvollisia jo aikaisemmin muiden kuin taloudellisten tietojen raportointivelvoitteen perusteella. Pörssilistalla listattujen yritysten osalta noin 90 % large cap -yrityksistä, 76 % mid cap -yrityksistä ja 38 % small cap ‑yrityksistä tulee raportoinnin piiriin jo ensimmäisessä aallossa.

Seuraava aalto vuonna 2025 tuo kaikki yli 250 työntekijän suuryritykset raportoinnin piiriin. Tässä kohtaa esimerkiksi myös First North -yhtiöitä tulee raportointivelvoitteen piiriin.

Viimeisessä aallossa vuonna 2026 raportointi laajenee koskemaan pieniä ja keskisuuria yleisen edun kannalta merkittäviä yrityksiä. Raportointi ei koske pelkästään yrityksiä, joiden osake on listattu, vaan minkä tahansa yrityksen liikkeeseen laskeman arvopaperin listaus säännellyllä markkinalla vie yrityksen raportoinnin piiriin, jos yritys täyttää muut kriteerit.

Kestävyysraportointi tapahtuu osana tilinpäätöstä digitaalisessa muodossa, ja sen sisällön määrittävät EU:n kestävyysraportointistandardit (European Sustainability Reporting Standards, ESRS). Yhtiökokouksen valitseman varmentajan tulee tarkastaa ja vahvistaa kestävyysraportti. Kansallisessa implementoinnissa Finanssivalvonnalle esitetään pörssilistan yritysten ja joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijoiden kestävyysraportoinnin valvontatehtävää. Kestävyysraportointidirektiivi edellyttää Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista laatimaan kansallisille valvojille valvontaohjeet yhdenmukaisen valvonnan saavuttamiseksi Euroopassa. 

CSRD:n myötä kestävyysraportoinnin merkittäväksi ohjenuoraksi muodostuu kaksoisolennaisuuden periaate. Se velvoittaa yritykset arvioimaan todellisia tai potentiaalisia vaikutuksiaan yhteiskuntaan ja ympäristöön. Toiseksi yritysten tulee arvioida kestävyyskysymysten liiketoiminnallisia riskejä ja mahdollisuuksia sekä niiden taloudellisia vaikutuksia. Vastuullisuusviestintään erikoistunut konsulttitalo Miltton toteutti viime syksynä sijoittajakyselyn, jossa vastaajat korostivat eteenpäin katsovan ja konkreettisen – euromääräisen – kestävyystiedon raportoimista. Juuri tällaista tietoa saadaankin laadukkaan olennaisuusanalyysin tuloksena.

Yhtiöiden tulee huomioida arvioinnissa omien toimintojensa lisäksi koko arvoketju. Tämän takia arvoketjun toimijoiden kyky tuottaa vaikutusten arviointiin ja raportointiin vaadittavaa tietoa muodostuu entistä tärkeämmäksi kehityskohteeksi ja voi jopa vaikuttaa yhteistyömahdollisuuksiin tulevaisuudessa. 

Euroopan komissio julkaisi maaliskuussa 2023 ehdotuksen ns. viherpesudirektiivistä (Green Claims Directive), jolla yritykset velvoitettaisiin todentamaan tuotteitaan ja palveluitaan koskevat ympäristöväittämät. Direktiiviehdotuksen mukaan kuluttajille esitettävien ympäristöväitteiden tulisi olla luotettavia, faktapohjaisia ja läpinäkyviä, ja niiden tulisi perustua kolmannen osapuolen todentamaan tietoon.

Samalla direktiivi asettaisi aiempaa tiukemmat kriteerit erilaisille ympäristömerkeille. Säännösten rikkomisesta voisi aiheutua seuraamusmaksu, yritys voitaisiin sulkea määräajaksi julkisen rahoituksen ulkopuolelle, tai virheellisestä markkinoinnista saatu tuotto voitaisiin takavarikoida. Kansalaisjärjestöt saisivat oikeuden valittaa virheellisistä väittämistä.

Kestävyysraportointidirektiivin tavoite on tuottaa tietoa kestävyysvaikutuksista useille eri intressitahoille. Näitä ovat muun muassa kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet ja sijoittajat. Ehkä tärkeimpänä pidetään kuitenkin pankkeja, sijoittajia ja sijoituspalveluyrityksiä.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keihäänkärjessä on rahoitusala, koska sen kautta halutaan ohjata investointeja vihreään siirtymään. Kestävyysseikkojen merkitys rahoituksen saamisessa ja hinnoittelussa korostuu enenevässä määrin. Kestävyysraportoinnin kautta lisääntyvä läpinäkyvyys ja valvonta sekä ehdotettu viherpesudirektiivi lisäävät samalla yritysten riskiä joutua erilaisten kanteiden, väitteiden ja viranomaistoimien kohteeksi.

Uusi sääntely velvoittaa yritysten hallitukset huolehtimaan kestävyystietojen raportoinnista samaan tapaan kuin niillä on velvollisuus huolehtia taloudellisesta raportoinnista. Vastuu vastuullisuusraportoinnista ja sen asianmukaisesta järjestämisestä on jatkossa säännelty samalla tavoin kuin vastuu taloudellisesta raportoinnista.

Kaksoisolennaisuuden arviointi on ensimmäinen asia, joka yhtiön kannattaa tehdä valmistautuessaan raportointiin. Vaikka CSRD edellyttää myös tiettyjä pakollisia raportoitavia tietoja, raportointisisältö määräytyy kuitenkin pitkälti yrityksille olennaisten kestävyysaiheiden mukaan.

Olennaisuusanalyysi toimii myös aidosti strategisen ja oivaltavan kestävyystyön pohjana, sillä se auttaa priorisoimaan tekemistä tärkeimpiin kestävyysteemoihin. Milttonin sijoittajakyselyssä myös sijoittajat näkivät etenkin pienemmille, esimerkiksi hiljattain listautuneille yhtiöille, riittävänä keskittyä vain rajattuun määrään olennaisia teemoja. 

Kun olennaisimmat kestävyysteemat on selvitetty, sen jälkeen on hyvä aloittaa raportoitavan tiedon ja sen puutteiden analysointi ESRS-kestävyysraportointistandardeja vasten. Analyysi on tärkeää aloittaa hyvissä ajoin, sillä kestävyystietojen kerääminen – etenkin arvoketjusta – vie aikaa ja vaatii resursseja.

Myös raportointia, muuta viestintää ja markkinointia on entistä enemmän tarve suunnitella kokonaisuutena. Kestävyysraportoinnin kehitys standardisoidumpaan suuntaan on tärkeää, ja se lisää tiedon läpinäkyvyyttä sekä luotettavuutta. Tulevassa muodossaan raportointi kuitenkin tarvitsee rinnalleen entistä huolellisemmin ja selkeämmin valmisteltua kestävyysviestintää, jotta se palvelee ja hyödyttää laajasti kaikkia sidosryhmiä.

Kestävyysraportoinnin yhteydessä tuotettu data antaa myös hyvää tausta-aineistoa yritysten ympäristömarkkinoinnille ja ohjaa sitä myös sääntelyn edellyttämään suuntaan. Kaiken kaikkiaan lisääntyvä kestävyyssääntely koetaan laajasti tervetulleeksi, mutta se edellyttää yrityksiltä riittäviä resursseja, hyvin suunniteltuja prosesseja ja johdon omistautumista.

Borenius ja Miltton järjestivät 18.4.2023 tilaisuuden, jossa tarkasteltiin yritysten kasvavia vastuullisuusvaatimuksia ja niiden vaikutusta esimerkiksi yritysten strategiaan, viestintään ja markkinointiin. Tilaisuudessa puhuivat tämän artikkelin kirjoittajat Päivi Kuitunen ja Aksu Tuominen sekä Milttonin Hanna Ritari ja Visa Manninen. Sirkku Palmuaro Finanssivalvonnasta oli seminaarissa vieraspuhujana.