Ajankohtaista/24.5.2024

Yritysvastuudirektiivi: Yritysvastuun uusi aikakausi

Kristiina Liljedahl

Mia Mokkila

 ja 

Ilona Korhonen

Pitkän epävarmuuden jälkeen yritysvastuudirektiivi hyväksyttiin lopullisesti EU:ssa 24.5.2024, kun EU:n jäsenvaltioiden ministereistä koostuva neuvosto virallisesti vahvisti direktiivin yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ("yritysvastuudirektiivi”). Yritysvastuudirektiivi tulee voimaan 20 päivää sen jälkeen, kun se on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä. Tämän jälkeen EU:n jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa saattaa uudet säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään. Neuvottelujen myötä direktiivin soveltamisalaa kavennettiin huomattavasti alkuperäisestä ehdotuksesta.

Mihin yrityksiin sääntely vaikuttaa?

Yritysvastuudirektiivi tulee soveltumaan erikokoisiin yrityksiin asteittain, keskittyen aluksi suurimpiin yhteisöihin:

  • Ensimmäinen vaihe (vuoden 2027 aikana): Yritysten, joilla on yli 5 000 työntekijää ja 1,5 miljardin euron liikevaihto, mukaan lukien EU:n ulkopuoliset yritykset, joilla on merkittävää liikevaihtoa EU:ssa, on noudatettava direktiiviä kolmen vuoden kuluessa sen voimaantulosta.
  • Toinen vaihe (vuoden 2028 aikana): Yritykset, joilla on yli 3 000 työntekijää ja 900 miljoonan euron liikevaihto, ovat direktiivin piirissä neljän vuoden aikajänteellä.
  • Kolmas vaihe (vuoden 2029 aikana): Yrityksiin, joilla on yli 1 000 työntekijää ja 450 miljoonan euron liikevaihto, sovelletaan direktiiviä viiden vuoden kuluessa.
  • Franchising ja lisensointi (vuoden 2029 aikana): Yhteisöt, joiden EU:sta saamat rojaltit ylittävät 22,5 miljoonaa euroa ja joiden liikevaihto on yli 80 miljoonaa euroa, tulevat sääntelyn piiriin viiden vuoden kuluessa.

Edellä kuvattujen kynnysarvojen tulee ylittyä kahtena peräkkäisenä vuonna. Emoyhtiöt kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, jos ne täyttävät nämä kriteerit, puhtaita holdingyhtiöitä lukuun ottamatta. Korkean riskin alat eivät enää kuulu sääntelyn piiriin, mutta ne voidaan lisätä siihen tulevaisuudessa.

Office building

Il­mas­to­siir­ty­mä­suun­ni­tel­ma

Yritysvastuudirektiivi edellyttää yrityksiä laatimaan Pariisin sopimuksen mukaisen ilmastosiirtymäsuunnitelman, joka on raportoitava kestävyysraportointidirektiivin ("CSRD") mukaisesti. CSRD:n alaiset yritykset eivät tarvitse erillistä suunnitelmaa, koska CSRD:n vaatimukset ovat linjassa yritysvastuudirektiivin kanssa. Yritysvastuudirektiivin piirissä olevien yritysten on kuitenkin pantava ilmastosiirtymäsuunnitelma täytäntöön, päivitettävä sitä säännöllisesti ja raportoitava siitä vuosittain, vaikka ne eivät kuuluisi CSRD:n soveltamisalaan.

Huo­lel­li­suus­vel­voi­te ja johtajien velvollisuudet

Yritysten on tehtävä riskiperusteinen huolellisuusarviointi ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksistaan ja sisällytettävä se toimintaperiaatteisiinsa ja riskinhallintajärjestelmiinsä. Negatiivisista vaikutuksista on tiedotettava tehokkaasti ja niiden korjaaminen edellyttää sidosryhmien osallistamista laajemmin kuin pelkkien sopimusehtojen kautta.

Huolellisuusvelvoiteprosessin luominen on monitahoinen tehtävä, eikä yritysvastuudirektiivi anna juurikaan käytännön ohjeita kuusivaiheisen huolellisuusvelvoitteen toteuttamiseen. Joitakin haasteita on odotettavissa, kun yritykset alkavat kehittää ja ottaa käyttöön huolellisuusvelvoitetta ja sisällyttää sitä liiketoimintarakenteisiinsa, sillä vielä ei ole vakiintunutta markkinakäytäntöä siitä, mikä katsotaan riittäväksi menettelyksi. Komission odotetaan antavan ohjeita mallisopimuslausekkeista ja parhaista käytännöistä. Tulevassa oikeuskäytännössä tullaan määrittelemään huolellisuusvelvoitteen tarkempi sisältö.

Johtajien rooleihin ja vastuuseen sovelletaan edelleen kansallista lainsäädäntöä, eikä niitä koskeva kiistanalainen artikla enää sisälly yritysvastuudirektiiviin. Yritysvastuudirektiivi ei myöskään enää edellytä johdon taloudellisten kannustimien kytkemistä ilmastosuunnitelman täytäntöönpanoon.

Yri­tys­vas­tuu­di­rek­tii­vis­sä oma määritelmä toi­min­ta­ket­jul­le

Yritysvastuudirektiivin huolellisuusvelvoitteet kattavat yrityksen omat toiminnot, sen tytäryhtiöt ja liikekumppanit sen toimintaketjussa. Uusi suppeampi toimintaketjun määritelmä kattaa seuraavat alueet:

  • Tuotantoketjun alkupää (upstream): Käsittää sekä suorat että välilliset liikesuhteet, jotka liittyvät yrityksen tuotteiden tuotantoon, toimittamiseen tai palvelun tarjoamiseen.
  • Tuotantoketjun loppupää (downstream): Käsittää vain suorat liikesuhteet, jotka liittyvät tuotteiden tai palvelujen käyttämiseen tai vastaanottamiseen, tai jotka liittyvät tuotteen jakeluun, kuljetukseen ja varastointiin. Tuotteen hävittäminen on rajattu määritelmän ulkopuolelle.
  • Rahoitussektori: Tuotantoketjun loppupään liikekumppanit jäävät arvoketjun ulkopuolelle, eli rahoituspalvelujen asiakkaat eivät kuulu huolellisuusvelvoitteen piiriin. Yritysvastuudirektiivin soveltamista rahoitussektoriin on tarkoitus tarkastella myöhemmin uudelleen.

Si­vii­lioi­keu­del­li­nen vastuu – Mikä muuttuu?

Yritys voi joutua vastuuseen vahingoista, jotka johtuvat tahallisesta tai huolimattomasta huolellisuusvelvoitteen laiminlyönnistä, kuten kielteisten vaikutusten käsittelemättä jättämisestä. Yritysvastuudirektiivin mukainen vastuu rajoittuu vahingonkorvausvelvollisuuteen, jonka yritys on aiheuttanut itse tai yhdessä tytäryhtiöidensä tai liikekumppaneidensa kanssa. Kolmannen osapuolen suorittama tarkastus tai sopimuslausekkeet eivät yksinään vapauta yritystä vastuusta, vaan yrityksen on aktiivisesti noudatettava huolellisuusvelvoitettaan. Yritys ei kuitenkaan ole vastuussa vahingoista, jotka sen toimintaketjuun kuuluvat liikekumppanit ovat yksin aiheuttaneet.

Yritysvastuudirektiivin lopullisesta versiosta on jätetty pois Suomen vastustamat todisteiden esittämistä ja ryhmäkanteita koskevat säännökset. Vahingonkärsijät voivat kuitenkin valtuuttaa ammattiliitot tai kansalaisjärjestöt edustamaan itseään oikeudessa, mikä Suomessa on aiemmin rajoittunut kuluttajansuoja-asioihin.

Täytäntöönpanon valvonta

Yritysvastuudirektiivi antaa jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille valtuudet käynnistää tarkastuksia ja tutkimuksia sekä määrätä seuraamuksia, jos huolellisuusvelvoitteita rikotaan. Näihin seuraamuksiin voi kuulua julkinen ilmianto ja sakot, joiden suuruus voi olla jopa 5 prosenttia yrityksen maailmanlaajuisesta nettoliikevaihdosta. Jäsenvaltiot määräävät seuraamukset kansallisella tasolla yritysvastuudirektiivin nojalla.

Jos sinulla on kysyttävää yritysvastuudirektiiviin liittyen tai haluat muutoin keskustella asiasta lisää, yritysvastuuseen erikoistuneet asiantuntijamme keskustelevat mielellään kanssanne.

Kristiina Liljedahl

Kristiina edustaa asiakkaita kaupalliseen riidanratkaisuun ja välimiesmenettelyyn liittyvissä jutuissa Suomessa ja kansainvälisesti. Hänen toimenkuvaansa kuuluu lisäksi useita muita yrityssektoreita, kuten IT- ja telekommunikaatiopalvelut, kansainvälinen kauppa, kaivosteollisuus, palvelu- ja konsultointiala.

Kristiina työskentelee Boreniuksen Litigation & Arbitration -tiimissä osakkaana.

 

Mia Mokkila

Mia on listayhtiöiden neuvonantoon ja niiden toteuttamiin yrityskauppoihin erikoistunut asiantuntija. Mialla on yli 15 vuoden kokemus monimutkaisista arvopaperi- ja yhtiölainsäädäntöulottuvuuksia sisältävistä toimeksiannoista, kuten listayhtiöiden julkisista ostotarjouksista ja sulautumisista. Mia neuvoo lisäksi usein listayhtiöitä sisäpiirisääntelyä, tiedonantovelvollisuutta ja hyvää hallintotapaa koskevissa asioissa.

Ilona Korhonen

Ilona neuvoo asiakkaitamme pääomamarkkinatransaktioissa ja arvopaperisääntelyssä sekä hallintoon ja yhtiöoikeuteen liittyvissä kysymyksissä. Hän toimii myös Boreniuksen ESG-palvelualueessa yritysvastuun parissa.